lauantai 24. lokakuuta 2015

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tallinna IV

Valtamerilaivat ulapalla tuovat seuraavia iloisia kuluttajia.
Eivät ne tänne löydä.
Tänne jossa kaikki rapisee, talot kuin hampaattomia suita. Vielä asuttuja vaikka jo rikkaille lanattaviksi myytyjä. 
Olen toisesta maailmasta, se on liian selvää.
Lohdutonta -se on se sana, kuin kielletty ajatus.

Vaha tuoksuu venäläisessä puukirkossa, takapihalla kaalimaa. Maatuskat ovella kuikuilemassa. Ovat laittaneet kristallikruunujen päälle muovipussit, pesseet lattiat. Meille levitetään pieni matto; seisokaa siinä!
Johdinbussi nytkähtelee jälleen alla. Kopli, Sirbi, Sitsi, Telliskivi -paluu maailmaan jossa juodaan latteja.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tallinna III


Muistikortilla sittenkin yhtä ja samaa. 
Oikeasti oli muutakin.

Muistan pitkään istutut ihanat aamiaiset. Kaikki ne loputtomat puutalot, niiden kirvelevän kauniit yksityiskohdat.
Jaloissa kahisevat lehdet suurempia kuin kotona.  
Syvät värit, ja niiden villit yhdistelmät. 
Auringossa kimalteleva Kadriorgin barokkilinna. Siniset, punaiset ja keltaiset salit, kuolleet seinillä ja yksinäiset divaanit. Kahvilatyttö joka kaatoi lasiin viinaa vaikka muuta tilasin. "Enhän voi sitä pulloon takaisin kaataa", sanoi vain tylysti.

Helmi oli A.H.Tammsaaren koti. Muistoksi saimme tapetin paloihin kirjoitettuja säkeitä.  

perjantai 16. lokakuuta 2015

Tallinna II

Tuttua mutta erilaista. Samat vanhat leikit, samat kuviot-
perinteiksi jo käyneet.
Jotain uuttakin sentään.

Johdinbussilla ystävän pakahduttavan kauniiseen kotiin. Tämän emännän aistit eivät petä. Kanapata nostaa kulinaariseen taivaaseen, esteettisessä jo olen. 
Tulee toinen ystävä kukkamekossaan, ilo syvenee. Lastaamme omenapiirakkaa lautasille, kaadamme lisää viiniä, toisesta suupielestä teetä. 
Kissa hyppää tytön laukkuun, toinen tyttö ankkuroitu arabian koukeroihin. 
Hetken meillä on kaikki.

torstai 15. lokakuuta 2015

Tallinna I

Kun on pakko päästä jonnekin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Anteeksi, on ollut kehnonlaista.
Teitä on silti siellä vielä, se on mukavaa, kiitän.

Tuntuu että maailma juoksee nopeammin kuin minä.
Liikaako mietin mikä kaikessa on olennaisinta.
Hyvyys -siihen olen päätynyt. Se kantaa ja antaa eniten.
Se eniten itkettää.

Huomenna astun laivaan ja matkaan ystävän luo. Parasta.