sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Cadaques V


"Hyvä yksinkertainen illallinen syöty. Sitruunakanaa, paistettua sipulipaprikasilppua ja tomaattimozzarellasalaattia. Ja tietysti cavaa. Leivos jälkiruuaksi, syntymäpäiväkakkuni. Kyllä nyt on hemmoteltu, tuli piirrosta ja simpukkakorua. Itse ostin itselleni päivällä antiikkikaupasta-vai mikä lie-vanhan rukousnauhan. Ranskalainen jazz soi, hyllyn paras levy. Kappaleet vievät minut johonkin mustavalkoiseen elokuvaan, jonka olen nähnyt, mutta josta en saa kiinni. Kohta taas tanssitaan, täällä on hyvin tilaa."
Ote matkapäiväkirjasta

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Cadaques IV

"Ilma on pilvisyydestä huolimatta ihana, pehmeä ja merellisen kostea. Aallot lyö kovaa, hiukan hirvitti kulkea rantatietä. Vähän vielä isommilla aalloilla siitä huuhtoutuisi mukana. Kävelin kasinon aukiolle ja hoksasin tälläisen ruppuisemman paikan noiden steriilien lomassa. Vaikuttaa perusmerimieskapakalta, muita turisteja ei ole. Vanhoja hippejä ja ahavoituneita miesten naamoja. Kuluneita kalastajaneuleita, koiria jaloissa ja kissa baaritiskillä. Raspikurkkutarjoilija toi juuri kahvini ja suklaasarveni (yhteensä 2,60e), oli kovin ystävällinen. Tunnen, että minua katsotaan, tarkkaillaan. Hyväntahtoisesti. 
Tällaisessa paikassa viihdyn."
Ote matkapäiväkirjasta 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Cadaques III


"Harras hiljaisuus, talo ja kylä vielä nukkuu. Vain lokit nauraa räkättävät ja yksinäinen skootteri ajaa ohi. Meri on tyyni. Kirkon kello soi kahdesti (puoli kahdeksan), kellonsoittaja on siis herännyt. Täällä ei pidetä aamuisin kiirettä. Olen ottanut voin sulamaan ikkunalaudalle, minulla olisi jo kiire mennä ja nähdä." 
Ote matkapäiväkirjasta

torstai 27. kesäkuuta 2013

Cadaques II


Vanha kalastajan talo ei ollut vuosikymmeniin kalastajia nähnyt, sillä 60-luvun lopussa sen osti hippipariskunta, joka oli täyttänyt talon kauniisti ja inspiroivasti kirjoilla ja taiteella. Kattolaastit rapisivat välillä sänkyynkin, mutta kun meren pauhu oli taustamusiikkina ja aallot näkyminä, sellaisella ei ollut mitään väliä.
Talo tuntui heti kodilta. 

Cadaques


Ensin yksi asia selväksi; en pidä Dalista, en tyypistä enkä hänen tuotoksistaan. Mutta koska oltiin hänen kotikylässään, ei viiksivallulta voinut välttyä ja ihan hauskastihan tuo katukuvaa maustoikin.
Viikon ajan meidänkin kotikylä oli Cadaques, pieni kalastajakylä Espanjan puolella lähellä Ranskan rajaa (n.30 km)serpentiinitien päässä.

Matka oli sanalla sanoen ihana.
Kuvia on järjettömästi. Yritän pysyä järjissäni niiden kanssa. 

perjantai 14. kesäkuuta 2013