Mitä toivon tulevalta vuodelta:
- muutosta
- rohkeutta
- terveyttä
- turvallisuutta
- mielekästä työtä
- stressittömyyttä/parempaa stressin sietokykyä
- matkoja ja kohtaamisia
- iloa ja naurua

Toivon sinulle sitä, mitä sinä toivot tulevalta.
Ja olkoon maailma rauhassa!

Sara Hildenissä esillä rakastamani Die Brücke-ryhmän töitä.

Pyhät:
-yhteiset aamupalat katettu ja pitkään nautittu
-aattoyönä kotiin lumisateessa ja pakkasessa kävelty
-pipo kudottu aamun pimeinä tunteina
-suklaata ja kalaa syöty, kuohuvaa juotu
-Dostojevskiä luettu
-vieraita kestitty ja kleopatran kuviot selvitetty
-hyasinttejä kytätty; ne ei taida aueta ollenkaan

 Rauhallista joulua!

Aamulla minut ajoi töihin joulupukki. Oli se oikea. 
Sai bussilastillisen hymyilemään, huutelemaan huomenet ja kiitokset.
Oli tortut piparit konvehdit, jouluveisut ja evankeliumit.
Tuhmista kilteiksi muuttuvat, kättelyynkin antautuvat.
Halaus ja iso kukkapaketti.

Nyt siivoamaan!

Tragikoominen viikko.
Melkein lauloin itseni suohon, tai jotain sinne päin.
Rikos ja rangaistus, iltojen aihe.
Pikkukuusi varisi jo. Isompaa odotellessa.

Flunssa tykyttää silmien takana, puurouttaa ajatukset. 
Menen keittelemään sipulikeittoa.
Ulkona raaka keli.

Vaivihkainen tiedustelu viikko sitten josko taskukalenterin aika olisi jo ohi. "Mutta mähän olen lapsi vielä!"
Kalenteri on siis tutulla paikallaan ja kasissa töröttää lankakerä, hänestä on tullut "kutomahullu". Vihdoin. Kiitos opettajalleen, äiti ei siihen pystynyt.

Itsenäisyyspäivä on perinteisesti meidän piparinleipomuspäivä.
Ja se menee niin, että otetaan pakkasesta valmistaikina, lapsi leipoo, minä paistan ja kaikki maistaa.
Hetken hengähdys kaiken kiristyksen keskellä.

 

Pikkujoulukuusi ja vuoden ekat glögit.
Naapurin mies kolaa aina, kesällä harjaa, haravoi.
Toinen tulee huojuen kotiin yhtä matkaa päivän valkenemisen kanssa.
Kolmas kuoli. Häntä on joskus ikävä. Hän oli juuri se, jota olisi pitänyt uskoa niiden jotka talomme maalasivat. Ei lateksia öljyn päälle.
Uunissa taas myrskyruokaa, se oli niin hyvää.