Tulin niin vihaiseksi.
Minkäs niille mahtaa.
Kasvispaistosta ja ryynimakkaraa. Yksi olut tarkasti tasan kahdelle jaettuna.
Sellainen oli sateinen keskiviikko.
Huomenna ajattelin herätä eloon, oli sää mikä vaan.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Tulin niin vihaiseksi.
Minkäs niille mahtaa.
Kasvispaistosta ja ryynimakkaraa. Yksi olut tarkasti tasan kahdelle jaettuna.
Sellainen oli sateinen keskiviikko.
Huomenna ajattelin herätä eloon, oli sää mikä vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi tuo näyttely on upea sinun täytyy tulla katsomaan sitä!
VastaaPoistaKiva ajatus tasan jaetusta oluesta:) meilläkin sitä ilmassa mutta jaamme viinipullon loput...
Kyllä meille olisi mieluusti ihan omat pullot maistunut, mutta kun oli vain yksi...:)
Poistatäälläkin nihkeää. aikaisia aamuja ja päiviä joina ei ehdi nähdä mitään. Onneksi kohta on loma!
VastaaPoista(ja vaikka tuntuisi hankalalta, niin kuvat näyttävät kevyiltä ja kauniilta)
Kiitos Anniina. Toivon että nihkeys menisi niin siellä kuin täällä, ja luulen että täällä se on jo hyvää vauhtia menossa menojaan.
PoistaJoo-o, kohta ei varmaan täälläkään ole missään eilen ihailemiani koiranputkimeriä tai muitakin tienvierustojen kukkaismeriä, ainakin yhdeltä tärkeältä tienpätkältä ne oli jo niitetty. Ymmärrän vihasi. (Yritän kuitenkin taltuttaa omaani ajattelemalla, että kysessä ehkä on jokin tieturvallisuus- ja näkyvyystekijä, mutta en tiedä.)
VastaaPoistaEn muuten näillä teillä haitannut näkyvyyttä mitenkään. Tuossa on pienen pihatien varressa sellainen kaunis metsä, johon asukkaat on istuttaneet kasveja. Siellä kasvoi ojassa juhannusruusupensaskin ym. perennaa, mutta ei kun vaan puimurilla nekin piti vetää. Tilalla oleva näky on aika masentava, raiskattu maisema.
PoistaHS rules.
VastaaPoistaNihkeät päiväsi ovat kyllä kauniita, näin sivusta seuraajalle. Nuo orvokit!
VastaaPoistaTänään on hyvä päivä. Linnut laulavat ja sää on kuulas, viimeinkin ollaan saatu sadetta. Huokaisen helpotuksesta. Kevein mielin kohti viikonloppua, sitä toivon sinullekin, Liivia.
VastaaPoistaTäällä nihkeillään flunssan kourissa, katsellaan koiravideoita ja arvotaan maistuisiko jo tänään kahvi. Haluttaisi jo omaankin blogiin postata jotain, jokin ihme nihkeys ollut senkin kanssa.
VastaaPoistaVoihan flunssa. Ei kiitos tänne. Mulla on ollut tapana sairastaa kerran vuodessa flunssa, ja aina heinäkuussa. Mikähän kumma siinäkin...
PoistaKaunista postia olet saanut, samoja kortteja näppäil(l)in tiistaina:)
VastaaPoistaHöh, puimureitä vastaan barrikadeille!!!
Barrikaadi on tämä blogi:)
PoistaSaas nähdä ehdinkö tuohon näyttelyyn, sillä mielin yhteen joka on vähän kauempana. Joka paikaan ei vaan pääse.
Täällä samat suunnitelmat: eloon heräilyä, kahdeksasta lämpöasteesta, sateesta ja oikukkaasta tuulesta huolimatta.
VastaaPoistaIhanaa postia. Tuonne näyttelyyn ajattelin heinäkuussa lähteä, oli ryysis mikä tahansa.
Hmm...olisipa kiva osua yhtäaikaa. Olit niin hyvä "opas" viimeksi:)
PoistaMinä taas ajattelin huomisen jälkeen vaipua johonkin transsiin, koska loma alkaa. Oi ihana Helene, minun täytyy pian päästä näkemään tuo näyttely. Tänäänkin olin lähellä, mutten sitten kuitenkaan poikennut, kun oli liian kiire. Haluan mennä ajan kanssa.
VastaaPoistaHyi puimuri, hyi! Ja kuvat ovat taas niin kauniita...
Taidat olla nyt syvällä stranssissa tai jo heräilemässä sieltä:) Hyvää lomaa sinulle!
Poistaminäkin sain tänään eritysihanaa postia, se piristi hurjasti tätä outoa sadepäivää:)
VastaaPoistamatalalla vaeltavat pilvet täälläkin, sitten taivas repeää, vuoroin sateelle ja sitten taas auringolle. tuntuu ettei siihen tahtiin ehdi kroppa eikä mieli mukaan, niin levotonta on tuo sääherran/rouvan meininki.
miksiköhän niitä kukkia pitää niin ahkerasti puimuroida? täältäkin vetivät puistossa tulppaanit tehokkaasti sileiksi. onneksi on vielä noita orvokkeja ikkunalaudalla, niitä ei kukaan pääse puimuroimaan.
Minun kaupunkini on tainnut taittaa laman selän kun taas puimuroidaan. Olikin tuossa pari vuotta, jolloin kukat saivat kaunistaa.
PoistaTiedän ihmisiä, joiden mielestä puimuroidut ojat on siistejä ja siksi kauniimpia. Kun makuja on niin monia ja vallankahvassa olevilla aina se eri.